Плач
Itkuvirsi
B2 · fiction · Premium
Ylemmän keskitason kansanperinnekauhua, rakennettu oikean etnografian varaan ja näytetty lähes kokonaan sivun ulkopuolella. Elokuu 1974: nuori perinteenkerääjä saapuu pohjoiseen kylään, jossa on yksitoista asuttua taloa, äänittääkseen hautajaisitkuvirsiä, ja tapaa viimeisen naisen, joka osaa laulaa sellaisen – haluttomana tekemään sitä, koska itku kutsuu, eikä kutsua ilman syytä. Kun Ustinja vihdoin suostuu, hän suostuu omilla ehdoillaan: pojan tähden, jota joki ei koskaan antanut takaisin. Sinä yönä, nauhan yhdeksännellä minuutilla, hänen äänensä alla on toinen ääni. Mitään ei koskaan näytetä; pelottavaa on se, ettei vanha nainen ole lainkaan yllättynyt.
Henkilöt
- Marina Vetrova (Марина Ветрова) — Folklorist, 26
- Ustinya Tikhonova (Устинья Фёдоровна Тихонова) — Lament-singer, 81
- Klavdiya (Клавдия Ивановна) — Neighbour
- The engineer (Инженер архива) — Sound engineer, Leningrad
Tämän tarinan sanasto
- плач — lament
- причитание — ritual lamentation
- вопленица — lament-singer
- обряд — rite
- собиратель — collector, fieldworker
- экспедиция — field expedition
- магнитофон — tape recorder
- плёнка — tape, reel
- запись — recording
- голос — voice
- напев — melodic formula, tune
- слово — word