После Тишины
Hiljaisuuden jälkeen
C1 · fiction
Syventävä kirjallinen kertomus sukupolvia ”Hiljaisuuden” jälkeen – selittämättömän romahduksen, jossa jokainen kone kuoli ja kaupungit tyhjenivät. Pienessä asutuksessa suuren metsän ja Polesjan soiden laidalla nuori nainen nimeltä Yaryna ylittää kosteikot kuolleeseen, umpeenkasvaneeseen kaupunkiin hakeakseen sen kirjat kylänvanhimmalle ja kantaa hävinneen maailman muiston kotiin seuraavalle sukupolvelle. Epäpoliittinen tarina luonnosta, joka ottaa maan takaisin, inhimillisen muistin hauraudesta ja kestävyydestä sekä toivosta, jota kulkee pelastettujen kirjojen säkissä.
Ensimmäinen kohtaus
Меня зовут Ярына, и я родилась уже после того, как мир замолчал. Того шумного, яркого мира, о котором рассказывают старики, я никогда не видела: ни гудящих машин, ни светящихся окон, ни голосов, летящих по проводам через всю землю.
Каждое утро я просыпаюсь от крика аистов. Наша деревня стоит на краю древней пущи, там, где начинаются бескрайние полесские болота. Туман медленно поднимается над водой, и в этой тишине слышно, как бьётся сердце самой земли.
Nimeni on Yaryna, ja synnyin vasta sen jälkeen, kun maailma hiljeni. Sitä meluisaa ja kirkasta maailmaa, josta vanhukset kertovat, en ole koskaan nähnyt: en hurisevia koneita, en hehkuvia ikkunoita, enkä ääniä, jotka lentävät johtoja pitkin halki koko maan.
Joka aamu herään haikojen huutoihin. Kylämme sijaitsee muinaisen metsän reunalla, siellä missä Polesian rajattomat suot alkavat. Sumu nousee hitaasti veden ylle, ja tuossa hiljaisuudessa voi kuulla maan sydämen lyövän.
Henkilöt
- Yaryna (Ярына) — The keeper of memory
- Old Astap (Дед Астап) — The last witness
- Zosya (Зося) — The next generation
Tämän tarinan sanasto
- тишина — silence
- пуща — primeval forest
- болото — marsh
- туман — mist
- чаща — thicket
- тропа — path
- камыш — reeds
- река — river
- снег — snow
- аист — stork
- зубр — bison
- кабан — wild boar